tiistai 31. tammikuuta 2012

Viikon ikäinen Pippurin pentu!

Vihdoinkin on saatu ensimmäinen elinviikko pikkuisella täyteen ja hyvin näyttää kaveri voivan. Painoa oli tämän aamun punnituksessa jo hienot 214g, eli painoa on tullut lisää hurjat 121g, eli reilusti on tuplattu syntymäpaino. Ja tältä tuo pikkukaveri tänään näyttää. Alla on lisää kuvia viikon varrelta.


Pippuri ei oikein aluksi tahtonut ymmärtää mitä oli tapahtunut ja seurallisena kissana olisi halunnut viettää aikaa kissakavereidensa kanssa myös. Siispä virittelimme pentuluolaan, eli meitin makkariin, lisäpatterin, jotta pikkuisella olisi lämmin olla, vaikka äiti huitelisikin siellä sun täällä. Ja ensimmäinen päivä menikin siinä, kun pentu makoili yksin makkarissa ja emo muitten kanssa olohuoneessa ja tunnin välein veimme sen sitten pikkuista imettämään. Ja vaikka se muuten olikin aika välinpitämätön pentua kohtaan, niin alkoi kyllä heti imettämään, kun pentu alkoi kiljua ja kyllä ne muutkin äidin vaistot sieltä pikkuhiljaa alkoivat tulla esiin. Seuraavana päivänä Pippuri pyysi jo itse päästä vauvaa silloin tällöin katsomaan, vaikka muuten nukkuikin muitten kissojen kanssa.
Pippuri on myös siirrellyt pentua yhtä mittaa paikasta toiseen. Sitten se ei enää muista takaisin pennun luo tullessaan, mihin on sen jättänyt ja näyttää vähän siltä, että se olettaa, että jokaisessa pesässä on pentu odottamassa.
Lisäksi ollaan pidetty makkaria myös aika hämäränä, tai ei meillä siellä koskaan ole kunnon valoa ollutkaan, mutta verhot ovat olleet tiukasti ikkunan edessä, jotta kylmä ei niin kovasti olisi pyrkinyt sisälle. Tästä johtuen pennun sukupuoli on ollut hieman hämärän peitossa, kun emme ole sitä nähneet kunnolla tutkia, mutta kyllä se nyt sitten kuitenkin pojalta vaikuttaa, mikä on hieman surullista, koska tyttöpentua odoteltiin. Toisinsanoen tämä pikkuhurmuri siis menee myyntiin ja joudumme siitä lopulta luopumaan. Ja meidän kasvatuksen jatkuminen on nyt tällä hetkellä iso kysymysmerkki, että miten tästä eteenpäin jatketaan vai jatketaanko ihan heti ollenkaan. Hinku on kuitenkin kova, joten eiköhän tästä jotenkin päästä eteenpäin ;)

Mutta takaisin ipanaan. Se on ollut koko ajan hyvin tarmokas etsimään tissiä, kuten painonnoususta voi päätelläkkin, eikä ole tällä pennulla ollut tarvetta taistella ruoastaan muitten kanssa. Silmätkin on jo auenneet tuossa neljän-viiden päivän ikäisenä ja kauniit silmät sieltä kopasta tapittaakin, kun ollaan hereillä. Ainoana kakarana se on tietysti ollut koko ajan myös huomion keskipisteenä ja kuvia on viikon varrella tullut jonkin verran otettua. Ja niistä alkaa tosiaan nähdäkin pikkuhiljaa, että väritys alkaa jo hieman kehittymään. Nenä on muuttunut tummaksi ja korvissakin alkaa olla jo vähän väriä. Vielä en osaa ihan varmaksi sanoa, että tuleeko tästä valkolaikullinen seychellien lyhytkarva vai ihan perinteinen siamilainen.

Tässä sitten vielä lisää niitä lupaamiani kuvia ;)


Kahden päivän ikäisenä.








Viiden päivän ikäisenä




Viikon ikäisenä








Ei kommentteja:

Lähetä kommentti