lauantai 7. tammikuuta 2012

Keitä täällä asustaa


Niin siinä sitten vain kävi, että meillekkin tuli sitten vihdoin blogi. Kauan sellainen on ollut mietinnässä, mutta ei vain ole aikaisemmin saatu aikaiseksi. Nyt sitten vihdoinkin tämä tuntui olevan ajankohtaista, kun eiköhän meilläkin, viiden kissan kanssa ole kaikenmaailman tohelluksia muillekkin jaettavaksi, varsinkin nyt kun uusia pentujakin on tulollaan.

Mistä sitten koko touhu sai alkunsa. Se oli Aatu kissa jota saamme syyttää kaikesta, musta melkoisen erikoisen näköinen kissa, joka piti kovaa meteliä. Selvisi, että kyseessä on itämainen lyhytkarva, sosiaalinen ja puhelias rotukissa ja jo samana iltana huomasin surffailevani netissä ja etsiväni otuksesta lisää tietoa ;)

Jokin aika siinä sitten vierähti ihan vain asiaa miettiessä. Tai no pakko tunnustaa ei tainnut mennä edes puolta vuotta, kun oikeat kissat osuivat kohdalle. Ongelmahan oli siinä, että minä halusin mustan pennun, jotka olivat kiven alla ja "poikaystäväni" halusi suklaan pennun, jotka nekin olivat yhtä harvassa, joten siinä kai oli se syy miksi tässä projektissa kesti näinkin kauan.
Ja lopulta meillä kävi sitten ihan uskomaton tuuri. Törmäsin netissä ilmoitukseen, jossa kotia etsittiin allergian takia kahdelle nuorelle kissalle, jotka olivat juuri oikean värisetkin. Muutama viikko siinä mietittiin asiaa ja otettiin sitten yhteyttä myyjään ja jo muutamaa viikkoa myöhemmin ajeltiin kohti Imatraa kissan kuvat silmissä.

Kyllä vain, yli 700 kilometriä ihan vain kissan takia, mutta kyllä kannatti, koskaan ei ole kaduttanut.

Ja niin meille siis muuttivat ensimmäiset itämaiset lyhytkarvat:


PIKKIS
Black-Belle's Bettie Page
Musta itämainen lyhytkarva

Ensimmäisen pentueemme emo.
Pikkimys on melkoisen hölmö, hypersosiaalinen pöhköpää,
jonka suurinta iloa on juosta ikea-hiiri suussa ja ulvoa... Mieluiten keskellä yötä.



sekä

SIBELIUS
Black-Belle's Ukon
Suklaa itämainen lyhytkarva

Kotoisesti vain Sibbe-eläin. Sitä ei voi sanoin kuvailla.
Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa.
Tylsiä hetkiä ei kovasti mahdu tähän persoonaan.



Hulluus itämaisiin kissoihin sai vallan ja jo samana vuonna aloin miettimään kasvattamista, eikä aikaakaan kun kasvattajanimeni rekisteröitiin FIFe:ssä. Ensimmäinen pentue meille syntyi 1.10.2009.

Tästä ensimmäisestä pentueesta meille kotiin jäi sitten kolme pentua. Kaksi tyttöä oli tarkoituskin pitää, mutta kolmas pentu jäi meille melko pitkäksi aikaa, emmekä sitten raaskineetkaan myydä sellaista reppanaa, meidän esikoinenkin kun oli.

Tästä johtuen meillä majailee myös nämä Pikkiksen pennut:


PIPPURI
Noituu's Simsalabim
Ruskeanaamio siamilainen

Pippuri on tällä hetkellä ainoa leikkaamaton naaraamme ja mitä todennäköisemmin pieniin päin. Ainakin vatsa on alkanut kasvaa lupaavasti. Ihan yhtä suurta pentuetta emme odota kuin viimeksi, mutta aika näyttää kuun lopulla, että mitä sieltä syntyykään.
Pippuri on superhellyyttävä, rapsutuksia vaativa sylikissa,
jonka kaikki täällä vierailijat haluaisivat salakuljettaa mukanaan. 



PATTERI
Noituu's Hokkus Pokkus
Ruskeatäplikäs itämainen lyhytkarva

Patteri jäi meille siitoskissaksi, mutta kohtutulehduksen takia pentuja ei koskaan saatu.
Nykyään Patteri viettää lokoisia kissanpäiviä metsästellen chilejä allekirjoittaneen pensaista ja varastellen kaikenmaailman pussukoita keittiön kaapeista.



ja

LEHMIS
Noituu's Jokeri Pokeri Box
Ruskeatäplikäs valkea itämainen lyhytkarva

Lehmis on tosiaan meidän esikoinen. Pieni reppana poika, jonka korvat kasvoivat nopeammin kuin pentu itse. Nykyään mittasuhteet ovat kyllä normalisoituneet ja poika on koko joukkomme suurin, mutta edelleen yhtä ressukka. Utelias, mutta alati varovainen, valloittavan ihana persoona.



Tällainen porukka siis asustaa täällä meillä. Toivottavasti viihdyt seurassamme.




1 kommentti:

  1. Ihania kissoja noi on ja kivoja nimiä <3

    T: Noora Kääriäinen

    VastaaPoista