Viikon ikäinen Pippurin pentu!

Vihdoinkin on saatu ensimmäinen elinviikko pikkuisella täyteen ja hyvin näyttää kaveri voivan. Painoa oli tämän aamun punnituksessa jo hienot 214g, eli painoa on tullut lisää hurjat 121g, eli reilusti on tuplattu syntymäpaino. Ja tältä tuo pikkukaveri tänään näyttää. Alla on lisää kuvia viikon varrelta.

Pippuri ei oikein aluksi tahtonut ymmärtää mitä oli tapahtunut ja seurallisena kissana olisi halunnut viettää aikaa kissakavereidensa kanssa myös. Siispä virittelimme pentuluolaan, eli meitin makkariin, lisäpatterin, jotta pikkuisella olisi lämmin olla, vaikka äiti huitelisikin siellä sun täällä. Ja ensimmäinen päivä menikin siinä, kun pentu makoili yksin makkarissa ja emo muitten kanssa olohuoneessa ja tunnin välein veimme sen sitten pikkuista imettämään. Ja vaikka se muuten olikin aika välinpitämätön pentua kohtaan, niin alkoi kyllä heti imettämään, kun pentu alkoi kiljua ja kyllä ne muutkin äidin vaistot sieltä pikkuhiljaa alkoivat tulla esiin. Seuraavana päivänä Pippuri pyysi jo itse päästä vauvaa silloin tällöin katsomaan, vaikka muuten nukkuikin muitten kissojen kanssa.
Pippuri on myös siirrellyt pentua yhtä mittaa paikasta toiseen. Sitten se ei enää muista takaisin pennun luo tullessaan, mihin on sen jättänyt ja näyttää vähän siltä, että se olettaa, että jokaisessa pesässä on pentu odottamassa.
Lisäksi ollaan pidetty makkaria myös aika hämäränä, tai ei meillä siellä koskaan ole kunnon valoa ollutkaan, mutta verhot ovat olleet tiukasti ikkunan edessä, jotta kylmä ei niin kovasti olisi pyrkinyt sisälle. Tästä johtuen pennun sukupuoli on ollut hieman hämärän peitossa, kun emme ole sitä nähneet kunnolla tutkia, mutta kyllä se nyt sitten kuitenkin pojalta vaikuttaa, mikä on hieman surullista, koska tyttöpentua odoteltiin. Toisinsanoen tämä pikkuhurmuri siis menee myyntiin ja joudumme siitä lopulta luopumaan. Ja meidän kasvatuksen jatkuminen on nyt tällä hetkellä iso kysymysmerkki, että miten tästä eteenpäin jatketaan vai jatketaanko ihan heti ollenkaan. Hinku on kuitenkin kova, joten eiköhän tästä jotenkin päästä eteenpäin ;)

Mutta takaisin ipanaan. Se on ollut koko ajan hyvin tarmokas etsimään tissiä, kuten painonnoususta voi päätelläkkin, eikä ole tällä pennulla ollut tarvetta taistella ruoastaan muitten kanssa. Silmätkin on jo auenneet tuossa neljän-viiden päivän ikäisenä ja kauniit silmät sieltä kopasta tapittaakin, kun ollaan hereillä. Ainoana kakarana se on tietysti ollut koko ajan myös huomion keskipisteenä ja kuvia on viikon varrella tullut jonkin verran otettua. Ja niistä alkaa tosiaan nähdäkin pikkuhiljaa, että väritys alkaa jo hieman kehittymään. Nenä on muuttunut tummaksi ja korvissakin alkaa olla jo vähän väriä. Vielä en osaa ihan varmaksi sanoa, että tuleeko tästä valkolaikullinen seychellien lyhytkarva vai ihan perinteinen siamilainen.

Tässä sitten vielä lisää niitä lupaamiani kuvia ;)

Kahden päivän ikäisenä.

Viiden päivän ikäisenä

Viikon ikäisenä

Pikkujättiläinen

Sunnuntai-iltana meillä alkoi viimein tapahtumaan. Pippuri oli alkanut etsimään mukavaa pesäkoloa jo hieman ennen kuin tulin töistä kotiin ja sama homma jatkuikin sitten pitkälle iltaan. Melkein heti  tämän touhun alettua soitin sitten päivystävälle eläinlääkärille ja varoittelin jo, että saatetaan joutua siellä käymään ja kyselin vähän vinkkejä, että missä vaiheessa kannattaisi sinne lähteä. Sanoivat, että voi vierähtää vielä tovi jos toinenkin tämän vaiheen kanssa ja niinpä sitten jäimme rauhallisin mielin odottelemaan.
Pesän etsiminen ja jatkuva ramppaaminen jatkui pitkälle yli puolen yön, mutta saamiemme neuvojen avulla pysyttiin itse suht rauhallisina ja kun kissa kävi yhtä mittaa syömässäkin, niin ei sen kummemmin oltu huolissaan. Puolen yön jälkeen tilanne alkoi kuitenkin rauhoittua tosi paljon,eikä koko yönä sitten tapahtunutkaan vielä mitään. Sen verran tuo keisarinleikkausriski kuitenkin pelotti, että nukuttiin sitten lopulta vuoronperään, niin että joku vahtasi koko ajan kissaa.
Aamulla sama homma taas jatkui ja kissa oli levoton. En ollut nähnyt sen puolen yön jälkeen enää syöneenkään mitään, joten aloin olla jo hieman huolestunut pitkittyneestä tilanteesta. Soitin sitten aika pian Toijalan eläinlääkärille ja päätettiin viedä kissa tarkastettavaksi. Siellä otettiin uusi röntgenkuva, josta mitattiin pennun kallo ja todettiin että pentu mahtuu kyllä syntymään ihan luonnollisesti. Lisäksi tarkastettiin pennun sydänäänet ultralla ja kun kaikki oli ihan kunnossa, lähdimme takaisin kotiin odottelemaan tilanteen kehittymistä. Ja aika pitkän tovin saimme sitten vielä odotella, välillä levottomasti ja välillä hyvinkin rauhallisesti. Ja kavereiden kanssa oli tietysti hauskempaa, kuin yksikseen.

Lehmis tosin oli tilanteesta hieman kummissaan ja viihtyi enemmän yksikseen.

Lopulta hieman ennen puoltayötä maanantai-iltana alkoi tapahtumaan sitten oikein kunnolla ja synnytys alkoi toden teolla. Päätimme odotella rauhassa, kun oli todettu, että pentu ei ole liian suuri ja lopulta 24.1.2012, klo: 00.58 meille sitten syntyi pieni valkoinen naamiokissa. Pentu painoi 93g, eli ei kuitenkaan ollut mikään kovin iso. Pitkä kylläkin.
Nyt sitten vain odottelemme, minkä värinen vauva sieltä paljastuukaan. Naamiokissojen väri kun tulee vasta pikkuhiljaa näkyviin. Siitä sitten enemmän tuonnempana.
Tässä sitten vielä muutamia kuvia meidän uudesta onnettomasta rääpäleestä.

Pippurin vauvauutisia!

Tänään meillä oli jännittävä päivä, kun kävimme Pippurin kanssa tiineysröntgenissä. En saanut koko päivänä edes tehtyä oikein mitään kun jännitti niin kovasti, että mitä sieltä selviää. Vähän harmillisia uutisia kyllä saimme, kun selvisi, että sieltä on tulossa vain yksi pentu, vaikka maha jonkin verran pullottikin. Toisinsanoen odotettavissa on melkoisen kookas kaveri ja aika isolta se kuvassa näyttikin. Ja melko varmasti tässä on nyt keisarinleikkaus edessä, joten nyt me sitten odottelemme täällä kolmen eläinlääkärinumeron kanssa synnytyksen alkua. Toivottavasti kaikki nyt vain menisi oikein hyvin luonnostaan,eikä tarvitsisi eläinlääkäriä tällä asialla vaivata.

Planeetat

Tällä viikolla pääsin pitkästä aikaa suuren intohimoni, eli lasitöiden pariin, kun pääsin vihdoinkin lasiostoksille maanantaina. Mukaan tarttui kahta punaista, kahta oranssia ja kahta sinistä, sekä vähän lisää kirkasta lasia.
Viimeisimmästä lasityöstä oli niin pitkä aika, että piti vähän tehdä kokeiluja ja sen sellaista, mutta sain kyllä jonkin verran Planeetta-riipuksia tehtyä. Tein myös riipuksia jo aikaisemmin hankituista laseista, yllämainittujen lisäksi.
Tässä vähän tämän viikon satoa.

Keltainen

Kirkas

Koboltti (kuva vähän vääristää väriä)

Kiiltäväpintainen limenvihreä

Mattapintainen limenvihreä

Kiiltäväpintainen turkoosi

Mattapintainen turkoosi

Turkoosi jossa valkoinen pohjalla

Oranssi mustalla pohjalla

punainen

Tumma punainen

Valkoinen

Violetti

Mattapintainen musta

Työt esillä myymälässä

Kissakasat

Tänään kun vihdoin pääsin töistä kotiin monen mutkan kautta, kukaan ei tullut ovella vastaan kuten yleensä. Lopulta löysin tällaisen kissakasan meidän kissanojatuolista. Sitä oli vissiin juuri käyty vetämässä vatsa piukeeksi nappuloita, kun ei kukaan jaksanut eväänsä väräyttää. Yleensä jos tulen myöhässä on koko lössi huutamassa ovensuussa uutta sapuskaa.

On kyllä tosi mukava tulla kotiin, kun täällä on viisi noin ihanaa otusta vastassa. Yleensä tosin paljon aktiivisempana, mutta ihana ylläri tämäkin oli välillä. Tästä innostuneena kaivoin arkiston kätköistä vähän lisää kissakasa kuvia tänne muidenkin ihailtaviksi.

Näin meillä nukutaan

Patteri ja Sibelius

Lehmis, Patteri ja Pippuri

Koko läjä

Tämä pussi on kaikkien mieleen, mutta alkaa olla jo hieman pieni kahdelle.

Pikkis ja Lehmis

Joskus on ihan kiva nukkua yksinkin.

Sibelius

Mustat kissat rakastavat nukkua peiton alla. Ainakin minun kokemukseni mukaan, kun kukaan muu meillä ei tykkää siitä lainkaan. Kuvassa mukana Pikkiksen pentu Catti joka myöhemmin muutti uuteen kotiin.

Catti ja Pikkis

Koko läjä

Kuka ei kuulu joukkoon?

Catti, Lehmis, Sibelius ja Pikkis

Me tarvittais isompi sohva.

Se oli mun peitto... hetken...

Pippuri, Sibelius ja Lehmis

On ihanaa olla kissaeläin.

Lehmis, Patteri ja Pippuri

Pippuri

Kaikki taas yhdessä

Ja tässä on jo tosi vanhoja kuvia, kahden vuoden takaa, Pikkiksen pentueesta.

Kaikki seitsemän pentuavielä kotona

Pippuri

Sämpylä ja Patteri

Lehmis, Sämpylä, Pippuri ja Catti

Ja viimeisenä meidän ihan ensimmäinen kunnon kissakasa. Pikkiksen pennut viikon ikäisinä.

Meidän ensimmäiset pikkuiset